​

Monta Peteriä, yksi Fagernäs

Luin Lasse Lehtisen minä- muotoon kirjoittaman kirjan Peter Fagernäs, kansallisporvari alkuun innolla, mutta sitten joku alkoi mättää. Syy oli osin minussa, mutta kyllä kirjassakin oli vikaa. Nostan tässä alussa esiin joitakin yleisiä kiinnostavia linjauksia ja tarinoita, minkä jälkeen palaan lopussa siihen, miten kirjaa voi lukea. Alaotsake on mielestäni tarkkaan mietitty- kirja ei ole vain muistelmateos, se on muutakin. Se, mitä se mielestäni on, selviää tämän kirjoitelman lopussa.

Fagernäs edustaa aika lailla suuria ikäluokkia ja on omaa sukupolveani, vaikka on muutaman vuoden vanhempi. Monet esiin nousevat tapahtumat ja asiat ovat muistissani ja ovat siis   aikalaistarinaa. 

Fagernäs on julkisuudessa hieman jäänyt toisen pankkimiehen Nalle Wahlroosin varjoon ja syy in aika yksinkertainen- hän ole samanlainen julkisuudessa viihtyvä ja neuvojaan jakava komeljantteri kuin Nalle. 

Walroosin muistelmat olivat tästä kirjasta poiketen hänen itsenä kirjoittamat ja erinomaisena sanaseppona niitä on ollut kiva lukea. Tässä Lasse Lehtinen on haamukirjoittaja ja ei oikein käy selväksi, miten paljon tämä on Lehtisen kirja ja miten paljon Fagernäsin kirja.

Kirja on kuitenkin sujuvaa tekstiä, mutta väliin jotenkin puiseva ja hutiloiva, ehkä osin tietoisen valikoiva, jopa omahyväinen.   Valitettavasti toimitustyö on jäänyt vähälle ja kirjoitusvirheitäkin oli jäänyt tekstiin. 

Lukemiseen tuli sangen pitkiäkin taukoja, mitä ihmettelin. Yleensä luen kirjat nopeasti, nyt vierähti aikaa enemmän. Toisaalta luen monia kirjoja päällekkäin ja limittäin, mutta jotenkin tuli aina muuta ja lukeminen keskeytyi.

Innostuin kirjasta alunperin siksi, että halusin kurkistaa pankkimaailmaan ja sen kiemuroihin, koska usein ne jäävät sittenkin aika taustalle, vaikka talous hallitsee nykyistä uutisvirtaa vahvasti. Rahasta ja taloudesta puhuminen on aina aihe numero yksi- se katsotaan keskeiseksi osaksi yhteiskuntaa ja siitä käytävää keskustelua. 

Kiinnostavaa on, että rahatalous on monasti tärkeämpää ja olennaisempaa kuin reaalitalous, mutta liian usein talousasioiden päälle lyödään leima- vaikeaa ymmärtää ja vain harvojen etuoikeus. Todellisuudessa taloustiede ei ole perustaltaan vaikeaa, vaikka sen ympärille luoto matemaattinen mittaamisen kulttuuri sellaista antaa ymmärtää. 

Kirja täyttää tässä mielessä toiveeni, sillä se on täynnä mielenkiintoisia tarinoita suvusta, nuoruudesta, politiikasta, pankeista, fuusioista, pörssistä, rahasta, valtionyhtiöistä ja niiden johtamisesta ja monesta muusta talouteen liittyvästä seikasta. 

Ilmiselvää siis on, että kirjan päähenkilö on älykäs ja taitava, monella kentällä sujuvasti liikkuva toimija, jolla on kokemusta maailmalta, mutta kaiken keskus on yhtä kaikki Suomi. Helsinki, Lappi. Lohjan saari, Nizza- siinä miehen asuinpaikat.

Kirja alkaa suvusta ja sen merkkimiehistä, kouluaikojen politikoinnista ja etenee opiskeluaikoihin ja siirtymiseen pankkimaailmaan.

Se, miksi pankkimaailma kiinnosti juristia oli selviö. Suomi oli muutoksessa ja tuohon muutokseen piti osallistua. Se, millainen Suomi oli 70- luvulla, on oikeastaan jopa vaikea käsittää. Olimme eristäytynyt maa sekä taloudellisesti että kulttuurisesti. 

”70- luvulla Suomen talous ja yhteiskunta ylipäätään pyörivät pitkälti pankkien ympärillä. Maa oli pääomaköyhä, kun yksityistä pääomaa oli kovin vähän. Sitä oli lähinnä vanhoilla suomenruotsalaisilla perheillä ja nekin rahat oli kiinnitetty liiketoimintaan. Pankit, vakuutusyhtiöt tai valtio olivat käytännössä ainoita investoijia.

Palkat oli maksettu pankkeihin jo yli kymmenen vuoden ajan, sitä ennen palkka maksettiin käteen pusseissa. Oman rahoituksensa pankit hoitivat maksamalla talletuksille pienen koron ja antamalla lainaa korkeammalla korolla. Pankkien oli lainoja myöntäessään pysyttävä ”keskikorkouralla”, mikä korkean inflaation oloissa tarkoitti lottovoittoa velalliselle. 

Rahan arvon aletessa velka pieneni, mutta reaaliomaisuuden arvo kasvoi. Vallalla oli korkokartelli, mikä takasi, että pankit rikastuivat tasaisen varmasti, kun keskinäistä kilpailua ei ollut. Maaseudulla saattoi kahden tien risteyksestä löytää neljän pankin konttorin.”

Tästä maisemasta siis lähtee päähenkilön tarina ja siihen se tavallaan palaa. Rahoitus, yrityskaupat ja niiden järjestelyt, yritysten perustaminen ja monet muut suomalaiseen talouteen tulleet uudet mahdollisuudet ovat niitä, joita Fagernäs lähtee toteuttamaan. 

Korostetusti nousee esiin, että asunnot ja rikkaudet on hankittu ihan omalla rahalla ja neuvokkuudella. Niukat ovat olleet hyvistä säätyläistaustoista huolimatta lähtökohdat ja nyt ollaan tilanteessa, jossa niukkuutta ei ole. Itse on kaikki saatu ja itse rakennettu- on tarinan yksi juonne.

Kirjassa Fagernäs kertoo- ”Hyödynsin työsuhdettani ottamalla sadan prosentin pankkilainan ensiasuntoomme Espoon Soukassa. Luottoneuvottelussa silloinen Aleksin konttorin johtaja ja myöhempi kollegani johtokunnassa Esko Tanhuanpää kysyi, oliko minulla merkittäviä säästöjä. Hieman rykien vastasin: ”Ei mitään merkittävää.” Tilillä oli viisikymmentä markkaa.”

”Valuutan termiinimarkkinat vapautettiin vuonna 1980. Suomeksi se tarkoittaa sopimuksia, joissa ostaja ja myyjä sitoutuvat tekemään kaupan jollakin etuudella tiettynä hetkenä tulevaisuudessa tiettyyn hintaan. Antolainauksen korkosääntely purettiin ja vuonna 1986 syntyivät pankkien väliset markkinat.”

”Pankkeihin perustettiin myös osastot hoitamaan kansainvälisten joukkovelkakirjojen markkinoita. Sellaisessa aloitin pankkiurani. Valuuttasääntelyn ulkopuolella pankki saattoi toimia ja turvata maksuvalmiutensa avoimilla eurooppalaisilla markkinoilla laskemalla liikkeelle joukkovelkakirjoja, niin kutsuttuja eurobondeja, käydä niillä kauppaa ja noteerata niiden arvoja. 

Vähitellen ruvettiin myös yhä enemmän hakemaan pankille voittoja spekuloimalla valuutoilla ja arvopapereilla.”

Suuri käänne Fagernäsille oli lähtö Usahan. ”Amerikan aika oli urani käännekohta. Kurssi avasi silmät näkemään, että on muutakin kuin säännöstelty pankkitalous, on olemassa myös vapaa ja avoin raha- ja pääomamarkkina. Rahamarkkinat olivat nopeasti muuttumassa perusteiltaan, joten aiheeseen oli perehdyttävä tosissaan. Opin alan termit ja käsitteistön, ja pian tiesin ainakin, mistä puhutaan. Kirjoitin kurssista kattavan raportin esimiehilleni Helsinkiin.”

Kiinnostavaa kirjassa ovat juuri pankkeihin ja yrityksiin liittyvät kertomukset ja tarinat - pankkikriisin kuvaukset ja Kouri-kauppojen käänteet. Fagernäs oli KOP:n mies ja vaikka pankkien uudelleen muotoutumista on on käsitelty kirjallisuudessa laajasti, tulee uusiakin näkökulmia asiaan.

Fagernäs päätteli pankkimaailman sekasorrossa, että oli aika toimia ja perusti pankkimaailman kriisin innoittamana oman konsulttiyhtiön, joka keskittyi valtionyhtiöiden yksityistämiseen. 

Toisin sanoen valtionyhtiöistä alettiin myydä osuuksia listaamalla ne pörssiin. Nuo yritysjärjestelyt olivat Fagernäsin omaa aluetta.

 Erityistä on erityisesti pörssiin listatun Nesteen ja Imatran Voiman yhdistäminen. Valtio joutui näin kamppailemaan omistamansa yhtiön johtoa vastaan, muttei poliittisista syistä voinut sitä myöskään käskyttää.

Samoin kiinnostavaa on tapaus Hanhikivi, jossa Fagernäsillä oli sormensa pelissä KTM:n virkamiehenä. Alunperin saksalaisen EONin piti rakentaa ydinvoimala yhdessä Rautaruukin, Outokummun ja Keskon kanssa. Eräänlaisena kulissina oli joukko pienten kuntien energiayhtiöitä ja uusi yritys sai nimen Fennovoima. Koko idea sai aluepoliitikot valtoihinsa ja myös kaikki Fortumin vastustajat

Saksalaisen E.Onin tavoite oli rakentaa ydinvoimala Pyhäjoen Hanhikivelle. Se tehtäisiin yhdessä suurten suomalaisten sähkönkuluttajien, kuten Rautaruukin, Outokummun ja Keskon, kanssa. Kuorrutuksena kakussa olivat muutamien kuntien pienet voimayhtiöt. Yritys ristittiin poliittisen korrektisti Fennovoimaksi ja sai etenkin aluepoliitikot haltioihinsa – kuten myös kaikki Fortumin vastustajat.

Asiat eivät kuitenkaan edenneet näin, vaan virkamiehet unohtivat, että EON voi myydä osuutensa eteenpäin vain valtiovallan hyväksyntää.  Saksassa oli samoihin aikoihin alkanut Energiewende- liike ja Saksa ilmoitti luopuvansa ydinvoimasta. Se tarkoitti, että Saksa luopui hankkeesta ja möi osuutensa venäläiselle Rosatomille. 

Fagernäs tuo suoraan ilmi, että ymmärtänyt, miksi silloin ministeri Pekkarinen päästi Rosatomin Suomeen. Tämä taas kävi Fortumille, joka oli jo lähtenyt Venäjän valloitukseen. 

Vieläkin ihmetyttää miksi Pekkarinen päästi Rosatomin Suomeen energian avainpeluriksi. 

Tämä surullinen tarpominen jatku Olkiluodon tarinassa, jossa kyse oli uudesta teknologiasta avaimet käteen-periaatteella. Se oli suuri virhe ja koitui Suomen kohtaloksi. Arteva halusi pysyä aikataulussa ja samalla riskeerasi liikaa ja kaikki meni pieleen.  

Kirjan loppupuolella nousee esiin onnellinen mies, jolla on kaikki hyvin. Olikin sen vuoksi ikään kuin lukea kirjaa uudelleen ja katsoa, miksi Fagernäsin tarina on menestystarina. Teos on siis paljon muutakin muistelmakirja.

Tulokulmia ja tulkintoja

  

Käsittelen kirjaa seuraavassakolmen narratiivin läpi ja kautta. Ensimmäisessä nostan esiin politiikassa vaikuttamaan pyrkivän taivuttelun ja innovatiivisen neuvottelija Peterin. Toisessa lukutavassa nousee esiin vahvasti säätyynsä ja luokkaansa kiinnittyneen yläluokkaisen Peterin ja kolmannessa pankki- ja rahamaailmassa sujuvasti liikkuvan rahamies Peterin.

Olen valinnut nämä näkökulmat, koska pyrin osoittamaan, että kirjaa ei ole kirjoitettu vain muisteloksi eikä  muistelmiksi, vaan sillä on ilmiselvästi muita - ideologisia ja poliittisia päämääriä sekä muita kirjan päähenkilöön liittyviä päämääriä. Ajatus on kertoa, miten asiat olivat ja miten ne oikeasti menivät. Sille annetaan kuitenkin perinteiseen tapaan epämääräisyyden kaapu.

Näiden kolmen lukutavan avulla pyrin avaamaan suomalaisen oikeiston ajattelutapaa ja ideologiaa, sen aatehistoriaa sekä ymmärtämään sen juurtumista syvälle suomalaiseen politiikkaan. 

Samalla nousee esiin demokratia- ja  tasavaltapuheesta huolimatta yhteiskuntamme vahva luokkayhteiskunnan juonne. Sääty-yhteiskunta toisin sanoen elää ja voi hyvin tänäkin päivänä. 

Tämä säätyläisyyden juonne jää monasti ohueksi ja taustalle, mutta se näkyy nykyisen hallituksen toimissa ja Kokoomuksen kannattajien uskollisuudessa. Mikään muulla puolueella ei ole yhtä uskollista kannattajakuntaa.

 

1. Politiikko Peter

Ihminen, joka haluaa vaikuttaa, on aina tietoinen retoriikan ja argumentoinnin voimasta ja siitä, miten kieli hallitsee maailmaa ja politiikkaa. Tässä tapauksessa ihan alkuun on pakko sanoa sananen kirjan muodosta. 

Kirja on kirjoitettu minä-muotoon ja  ainakin minua se häiritsi, mutta kyllä totuttelun jälkeen muotoon tottui. Siitä tuleekin ensimmäinen näkökulma, josta kirjaa luin. Kyse on tietoisesta etäännyttämisen ja lähentämisen vuoropuheluun pohjaavasta taivuttelukeinosta, jolla lukijan ja kirjan tekstin suhde lukitaan ja näkökulma on muka korostetun henkilökohtainen, vaikka ei se sitä ole.

Fagernäs innostui politiikasta jo teini-iässä ja Teiniliiton kukoistuksen aikana Ole porvari- valinta oli itsestäänselvyys. Liittyminen Kokoomuspuolueen nuorisojärjestöön ja myöhemmin puolueeseen on ollut merkittävä vaihe elämänkaaressa. Fagernäs nlusi nopeasti puolueen johtokaartiin, mutta sitten pankkimaailma vei. Sisimmiltään Fagernäs on porvari ja ylpeä suomalainen kokoomuslainen, mikä on todiste avoimuudesta, mutta pelkkä avoimuus ei riitä. Hän siis avoimesti kertaa ja kertoo, mistä hänen politiikkansa nousee ja miksi se on hänelle tärkeä. Kirja kuuluu siis oikeastaan sarjaan politiikon muistelmat, halusi hän sitä tai ei. Huomionarvoista on, että Fagernäs perusti myöhemmin Blic Oy- nimisen lobbarifirman, joka toimi ymmärtääkseni yhä. Halua vaikuttaa maan asioihin on siis ollut aina vahva.

 

2. Säätyläinen Peter

Kirja alkaa sangen tarkalla sukupuun ja oman suvun historian esittelyllä. Jäin miettimään, miksi tällainen osio kirjassa on niin suuressa roolissa, en muuta keksi kuin sen, että oma tausta, sääty ja luokka ovat Fagernäsille erittäin tärkeitä oman itsen ja identiteetin rakennuspuita. Selvää on, että suku on aina ollut oikealla valkoisten puolella ja vaikka Fagernäs kääntyi Kekkosen mieheksi, suku ei pitänyt Kekkosesta millään muotoa. 

Suvun miehet olivat kunnostautuneet jääkäriliikkeessä ja sekä talvisodassa että jatkosodassa. Fagernäs innostui aseista ja etenkin metsästyksestä ja eräällä metsästysretkellä ampui haulikollaan niin, että osa hauleista osui Nalle Wahlroosin aseeseen. Myöhemmin eräs korkea virkamies joutuessaan kiistoihin Nallen kanssa letkautti Fagernäsille- olisi ampunut kunnolla.

Suku oli ollut innokas suojelukunnissa ja suojeluskunta-aate oli Fagernäsille kunnia-asia. Hän liittyi pyynnöstä myöhemmin pitkälle kenraalien hallussa olevan suojeluskunta-aatetta vaalivan Urlus-yhdistyksen taustajoukkoihin ja pystyi sangen nopeasti sijoitusvihjeillään yhdistykselle ison omaisuuden. Urlus on paljolti nykyisen Suomessa uuden nousun kokeneen suuren maanpuolustushengen takana. 

 

3, Rahamies Peter

Koko kirjaa tuskin olisi kirjoitettu, jos Fagernäs ei olisi onnistunut niin hyvin rahamaailmassa kuin onnistui. Kaikki alkoi aikoinaan siitä, kun Fagernäs meni pankkiin ulkomaanosastolle harjoitteluun 80- luvun alussa ja tajusi, että tässä on tulevaisuus. Pankki ura tarkoitti uusien haarakonttoreiden perustamista ja laajaa verkoistoitumista rahatalouden toimijoiden kanssa. 

On suorastaan hämmästyttävää, miten laajasti Fagernäs on ollut mukana pankkien uudelleen muotoutumisessa.  Usein rooli oli konsultti ja asiantuntija, vasta myöhemmin alkoi oma yritystoiminta. 

Monet kaarrokset ja kierrokset löytyvä kirjasta, joten ei niistä nyt. Yksi tapaus on kuitenkin nostettava lähivuosilta, joka liittyi Viroon ja Ukrainaa. Fagernäs itse olisi halunnut keskittyä yksityishenkilöiden sijoituspalveluihin ja sellainen tuli mahdolliseksi, kun itsenäistynyt Viro halusi olla mukana, kun uudelleen itsenäistyneessä Virossa alettiin noudattaa friedmanilaista talousliberalismia puhtaampana kuin missään muualla. 

Viro oli luopunut yritysten verotuksesta ja ottanut käyttöön tasaveromallin. Tärkeä toinen henkilö asiassa oli Joakim Helenius, joka  järjesti rahoitusta käynnistyville yrityksille Virossa. Lehdissä häntä tituleerattiin ”Viron Wahlroosiksi”.

Helenius kosiskeli Hän kosiskeli Fagernäsiä osakkaaksi yhtiöönsä, joka teki bisnestä Baltiassa, itäisessä Keski-Euroopassa ja Venäjällä. Yksi niistä liittyi maatalouteen. Hanke kuitenkin ajoi karille ja lopullinen niitti tuli Ukrainan sodan alettua. Tappioita tuli, mutta ei niin suuria kuin muilla, toteaa Fagernäs.

Kirjan loppuosa hieman yllättäen on joukko kannanottoja nykyhallituksen politiikkaan ja se itsessään perustelee tapani lukea kirja kolmesta suunnasta. 

Kaiken kaikkiaan puutteista huolimatta lukemisen arvoinen kirja, jos suomalainen talouselämä ja sen muutokset kiinnostavat.