Nolla linjaa

Tänään käydään kiinnostavaa keskustelua työmarkkinasopimusten tulevaisuudesta. Työnantajapuoli on kiristänyt asenteitaan. Kyse ei ole yksinomaan kolmesta koulutuspäivästä vaan jostakin suuremmasta. Tähän politiikkaan on aina yhdistynyt retoriikka, jonka ydin on laskusuhdanne ja synkät tulevaisuuden näkymät. En oikein jaksa uskoa tähän perusteluun, koska se on aina ollut perustelu. Kiinnostavaksi kaikki tämä muuttuu, jos katsoo, miten suomalainen vahvasti konseksukseen pohjaava kolmikanta on päässyt yksimielisyyteen. Sekä työnantajapuoli että työntekijäpuoli ovat selkeästi pelanneet valtapeliä. Kiinostavaa olisi historiallinen jatkumo siitä, millaisin argumentein ja esityksin neuvottelut on käyty. Jos kaikki olisi mennyt niin kuin työnantajapuoli on esittänyt, mitähän meillä olisi. Jos katsoo toista puolta, näkymä on yhtä kiinnostava.

Tervetuloa blogiini. Tämä blogi keskittyy yhteiskunnalliseen keskusteluun liittyviin huomioihin ja havaintoihin. Tarkoitukseni ei ole tehdä filosofista syväluotausta eikä syväsukeltaa, vaan pikemminkin nostan esiin minua itseäni kiinnostavaa keskusteluja ja ilmiöitä. Tällaisia ovat talouteen, politiikkaan, sosiaalipolitiikkaan, tieteeseen ja tutkimukseen sekä teknologiaan ja innovaatioihin sekä kestävään kehitykseen yhdistyvät teemat ja aiheet. Myös kulttuuriin ja elämäntapaan sekä uskontoon liittyvät teemat ovat sellaisia, joita ei voi ohittaa.

Havaintoni ja huomioni ovat täysin omiani ja käytän tätä blogia selventääkseni joitakin minua askarruttavia kysymyksiä.

Tänään iso uutinen on ollut rahoitusmarkkinavero. Palaan siihen ja muihin kansainvälistä taloutta ja rahoitusmarkkinoita koskeviin teemoihin myöhemmin.