Suomi on rakennettu velalla ja Suomea on puolustettu velalla- ilman velkaa meillä ei olisi mitään

1. Aluksi

Luin kirjaa Hyvä, paha valtionvelka sangen pitkään ja tarkkaan, koska kirja on aarreaitta jokaiselle, joka haluaa ymmärtää, miten valtion velka syntyy ja miksi valtioilla on velkaa.  En käy tässä kovinkaan tarkkaan kirjaa läpi, nostan vain muutamia omasta mielestäni tärkeitä seikkoja, joita kirja käsittelee ja jotka on hyvä jokaisen kansalaisen ymmärtää. 

Valtion velanottoon liittyy paljon väärinkäsityksiä ja tahallista tai tahatonta väärinymmärtämistä, mikä tekee asiasta haasteellisen. Tällä hetkellä oma hallituksemme on alusta alkaen hokenut, että tärkein ongelma on velka. 

Ainoa ratkaisu, jota hallitus on esittänyt,  on ollut menojen leikkaukset, ei tulojen lisääminen. Jokainen politiikkaa ja taloutta seuraava näkee, että tulokset eivät ole olleet kehottavat. Ne ovat olleet karmean huonot. 

Hallitus ja sen kannattajat ovat kaksi vuotta hokeneet, etteivät ihan hölmöksi lukeudu, että talouskasvu pitää tulla ja sen lisäksi on puhuttu ja vakuuteltu, että talouskasvu on nurkan takana, merkkejä ja signaaleja on kaikkialla. Mitään ei kuitenkaan tapahdu. Työttömyys kasvaa ja köyhien lapsiperheiden määrä lisääntyy koko ajan. 

Kaikesta hallituksen velan leikkaamiseen liittyvistä linjauksista ja päätöksistä huolimatta valtionvelka suhteessa bruttokansantuotteeseen vain kasvaa ja nykyinen hallitus on Suomen velkahistorian suurin velanottaja, ei kahta sanaa. Pelkkä puhe ei siis vakuuta, tekoja puuttuu.

2. EDP-velka

Suomen valtionvelka on katsottava EU:n vuoksi EDP-velkana, mikä tarkoittaa, että julkisten toimijoiden - valtio, paikallishallinto ja sosiaaliturvamaksut- kokonaisvelasta vähennetään niiden keskinäiset velat. Näin laskettuna vuonna 2015 velkaa suhteessa BKT:hen oli 65 %, vuonna 2024 72%. 

Keskeisin syy tähän nousuun on ollut kirjoittajien mukaan Tilastokeskuksen muuttunut käytäntö laskea julkiseen velkaan mukaan vuokra-asuntojen ja asumisoikeusasuntojen korkotukilainat. Toisin sanoen ARA:n lainat olivat nyt julkista velkaa. Velkamenot pysyivät muuten ennallaan.

Vuonna 1998 valtionvelkojen korkomenot olivat 5,6 miljardia euroa, vuonna 2021 800 miljoonaa euroa ja 2024 3,3 miljardia ja vuonna 2025 oletetaan niiden olevan jopa 5 miljardia. Valtionvelan keskeinen kriteeri on juuri velankorko. 

Valtion velanotto on myös kasvanut nopeasti -  vuonna  2019 100 miljardia, vuonna 2024 165 miljardia ja vuonna 2025 ennustetaan velanoton nousevan 170 miljardia.

Se, että hallitus puhuu koko ajan velasta, on poliittinen ja ideologinen valinta, jonka takana on yhtäältä liberalismin ajatus pienestä valtiosta ja toisaalta halu holhousvaltion lopettamisesta- ihmisten tulee ottaa itse vastuu. 

Ajatus siis on, että asia kuin asia liitetään velkaan ja kaiken kukkuraksi syyllistetään kansalaiset kuluttajina. Kulutustavaroita ei osteta, asuntoja ei osteta. Pikemmin laitetaan ylijäämä säästöön päivän varalle, koska joku päivä työt voivat loppua.

Hallituksen mielestä juuri kansalaiset voivat saada Suomen nousuun. Valtio ei sitä tee. Palaan tähän moniulotteisen asiaan tämän arvioni lopussa.

Keskeistä kuitenkin on, että valtionvelkaa ei tule eikä saa rinnastaa kotitalouden tai yrityksen velkaan. Kuitenkin joka päivä katsomme eri medioista poliitikkoja, jotka päivittelevät velan määrää ja viittaavat siihen, että kyllä velka on aina maksettava. On tuloja ja menoja ja nyt tuloja on vähemmän kuin menoja- on siis leikattava.

Velka on aina sopimussuhde ja itse asiassa velalla tehdään rahaa. Rahalla on aina arvo, joka muuttuu ajan suhteen aina- joko ylös tai alas. Tämä tarkoittaa, että korkean inflaation aikana velka sulaa ja pian sitä tuskin on. 

Kirjan paljon kuvaava esimerkki tulee vuodelta 1949, kun valtio tarjosi kotitalouksille valtionobligaatiota mielestään hyvällä tarjouksella. Osta obligaatio hintaa 200 mk ja saat viiden vuoden kuluttua siitä 270 markkaa. Näin myöhemmin kävi, mutta inflaatio jylläsi noiden vuosien aikana ja kävikin niin, että tukkuhintaindeksi oli tuona aikaan noussut 4,7 kertaiseksi eli kun kansalainen sai rahansa, obligaation luvattu arvo 270 markkaa oli enää hädin tuskin 40 markkaa.

3. Asiaa selkeästi ja analyyttisesti

Kun kirjaa lukee, on pakko sanoa, että kirja on yksi parhaimmista kansantaloutta ja velkaa  käsittelevistä kirjoista, mitä olen vähään aikaan lukenut. Toinen vastaava silmät avaava teos oli Antti Kuusterän ja Juha Tarkan erinomainen Suomen pankin historia. 

Sekin on vielä sanottava, että tällaiset kirjat edellyttävät kiinnostusta, koska muuten ne käyvät tylsiksi ja puiseviksi. Lukuja ja numeroita, mutta myös graafeja on paljon, taloustieteen käsitteitä samoin. Jollei ne eivät ole selvillä, kirja voi olla haasteellinen. 

Nykyinen julkinen keskustelu velasta on aika historiatonta ja vailla viittausta mihinkään pitkään linjaan. Ei siis tuoda esiin, että suomalaiset poliitikot ovat monasti karttaneet velkaa ja sitten kuitenkin veloilla Suomi on rakennettu. Kirja antaa tästä erinomaisen kuvan.

4. Historia

Vaikka voi tuntua kaukaa haetulta, on hyvä ymmärtää pankkitoiminnan historiaa, jotta ymmärtää valtionvelkaa. Kaikki palautuu maailman ensimmäisen perustaminen Genovaan 1200- 1300 lukujen taitteessa. Myös se on tärkeä ymmärtää, miten pankkitoiminta siirtyi ensin Amsterdamin 1600- luvulla ja sieltä Lontooseen Mainion vallankumouksen 1688-9 jälkeiseen aikaan, jolloin 1694 Bank of England perustettiin. Pankki sai oikeuden laskea liikkeelle seteleitä ja se mullisti pankkitoiminnan ja kaupankäynnin täysin. Saksassa Frankfurtin ghetossa 1790- luvulla ovat myös Rotschild- suvun juuret. Suku rikastui, kun Nathan Rorschilt 1815 Britannian valtion obligaatioita Waterloon jälkeen ja myi ne kahden vuoden päästä suurella voitolla.Suvun rikkauksien perusta oli myös arbitraasimahdollisuuksien hyödyntämisessä- pankki siis kykeni hyödyntämään hintaeroja kulta- ja valuuttapaikkojen välillä. Kun suvun sisällä oli luottamus, pelkoa petoksesta ei ollut.

Kaikki pankkitoiminta ja sitä kautta talouden kasvu ja toimeliaisuus on aina vaatinut luottoa eli velkaa. Velka on sijoitus tulevaisuuteen ja aina riski, koska voi olla, että lainaaja ei koskaan saa enää takaisin rahojaan. Laina on siis aina riski ja laina on aina merkki luottamuksesta- uskotaan, että laina maksetaan suunnitellusti.

5. Suomen kuusi velka-aaltoa

Kirja esittelee Suomen valtion velkahistoriaa aaltojen kautta. Aallot ovat ajanjaksoja, jolloin velkatilanne on radikaalisti muuttunut ja velkaa ei ole voitu välttää. 

Ensimmäinen aalto

Ensimmäinen velka-aalto liittyy itsenäistymisen aikaan, vaikka autonomian aikana Suomi oli saanut oman rahan ja sai ulkomaista lainaa. Lainoja tarvittiin alkavan teollistumisen synnyttämiseen. Esimerkiksi Helsingin kaupunki 1876 obligaatioita vesijohtoverkoston rakentamiseen ja velkakirjat herättivät kiinnostusta. Suomen valtion katse kohdistui Saksan ja Ranskaan ja rahoittajia löytyi yllättävän helposti. Kun eduskunta alkoi valmistella kieltolakia 1908, mutta Säätyvaltiopäivät eivät lakia hyväksyneet. Laki olisi karkoittanut ranskalaiset lainamarkkinoilta, tämän he toivat selkeästi esiin. Saksa ja Britanni olivat siis keskeistä Suomen kumppanit.

Itsenäinen Suomi alkoi aktiivisesti heti alusta alkaen etsimään uuden valtion rahoittamiseen rahoitusta ja kyllähän sitä saatiin. Etenkin maailmansodan loputtua monet maat olivat ahdingossa ja uusi nouseva talous USA alkoi ostaa sotaan liittyviä joukkovelkakirjoja nostaakseen omaa rooliaan lännen suojelijana.

Toinen aalto

Toinen iso velka-aalto, joka iski Suomeen 30- luvulla oli tietysti seurausta 1929 pörssiromahduksesta Usassa. 1920- luvulla Suomi nähtiin riskinä ja laajempana uhkana oli bolshevismin pelko. Kriisin seurauksena Saksan sotaveloista 90%  mitätöitiin 1932 ja Hitler mitätöi loput 1933. 1931 Hoover vapautti eurooppalaiset maat sotavelkojen maksusta. Suomella oli kuitenkin kaksi amerikkalaista lainaa, jotka oli otettu viljantuontia varten. Ne lainat olivat ne kuuluisat lainat, joita Suomi maksoi loppuun asti. Vuonna 1951 Suomen maksut ohjattiin ASLA-stipendeihin. 

Kiinnostavaa on, että vaikka USA oli irrottautunut silloisesta kultakannasta 1933 ja Ranska 1936 ja vaikka 1934 saadut kruunulainat käytettiin puhelinlaitoksen laajentamiseen ja vanhojen velkojen maksuun, suhde ulkomaiseen lainanottoon oli nihkeä. Kaikki frangi- ja puntalainat maksettiin taksin 30- luvun loppuun mennessä. Kun ennen ensimmäistä maailmansotaa valtio oli hankkinut lainaraha Vain  ulkomailta, maailmansodan jälkeen siirryttiin kotimaisiin lainoihin.

Kolmas aalto

Kolmas velka-aalto liittyy toiseen maailmansotaan prosessissa, jossa USA nousi läntisen talouden johtajaksi. Suomessa talvisota rahoitettiin pääosin kasvattamalla valtion vekseliluottoa Suomen pankissa. Verot 1941-44 olivat tärkein tulolähde (50-64 5) ja velkaa oli 26-40%. Jatkosodan aikana keskeinen lainal’hde oli Ruotsi. Saksan ja Suomen lainoitus perustui clearing- kauppaan ja Saksa sallimalla tilivelan rahoitti Suomea. Yleensä Saksa velkaantui muille maille, SUomi oli poikkeus. Sodan aikaan obligaatioita markkinointiin kansalaisille isänmaallisen paatoksen kanssa.

Maailmansodan päätyttyä luotiin Bretton-Woods valuutta- ja talousjärjestelmää, jota johti USA. Järjestelmän ankkuri oli dollari. Tarkoitus oli vakauttaa kansainvälistä kauppaa ja luoda valuuttajärjestelmä, jossa dollari sidottiin kultaan ja muut valuutat dollariin. Samaan aikaan osan järjestelmää perustettiin Maailmanpankki ja IMF- Kansainvälinen valuuttarahasto.

Tavoite oli edistää vapaata kauppaa ja tehdä valuutoista vakaita. Järjestelmä kaatui, kun Nixon ilmoitti 1971 Usan luopuvan kultakannasta. Järjestelmä toimi siis toisen maailmansodan jälkeisessä maailmassa, mutta ei enää. Kiinteiden kurssien sijalle tulivat kelluvat kurssit. 

Mielenkiintoista historian virrassa on, että kun NL miehitti Unkariin 1956, NL siirsi omat talletuksensa pois USAsta Lontooseen. Syntyi ”eurodollari” ja Lontoosta tuli merkittävä uusi finanssikeskus. Kun Jom Kippurin sota alkoi, alkoi myös öljykriisi, joka sekoitti länsimaisen talousjärjestelmän täysin.

Suomi joutui YYA-sopimuksen myötä uuteen tilanteeseen ja taloussuhteet länteen ohenivat. Mielenkiintoinen yksityiskohta Suomen velkahistoriassa on vuosi 1953, jolloin Suomi päätti lopettaa vekselirahoituksen Suomen pankilta ja sen sijaan päätettiin uudesta lainasta, jonka valtio sai hyvin ehdoin Suomen pankilta. Velka tuli maksaa vähitellen. Kun Kekkonen oli tuohon aikaan pääministerinä virkavapaalla johtokunnasta, hän päätti, että hallitus muuttaa alkuperäisen lainasumman 20 miljardista 25 miljardiksi. Nyt Kekkosella oli yllättäen 5 miljardia ylimääräistä toteuttaa omia poliittisia päämääriään.

Toinen Kekkosen Maallamme on malttia vaurastua- tempi oli ajaa päätös lainan ottamisesta Neuvostoliitosta 1953 ja 1954. Kuntalaista ohjattiin osin teollisuudelle ja voimalaitoksille ja osalla vahvistettiin valuuttavarantoa. Tuohon aikaan syntyi myös Juho Niukkasen lanseeraama kassakriisi- termi käyttöön valtiontaloudesta puhuttaessa. Puhetapa on edelleen jossain mielessä elossa.

Suomen talouden asema muuttui radikaalisti, kun Suomi liittyi vuonna 1961 EFTAn jäseneksi. Käytännössä se tarkoitti ulkomaisten rahamarkkinoiden avautumista ja Suomi laskikin joukkovelkakirja, jolla vahvistettaisiin valuuttavarantioa ja talouselämän kehittämistä. Esiintulo ei saanut hyvää vastaanottoa ja osasyynä oli Berliinin ja Kuuban kriisit. Kekkonen matkustaakin Usahan 1962 kiipeilemään palmupuista, vaikka tosiasiallinen syy oli muu. Matka aikana hän sai Neuvostoliiton nootin, jossa ehdotettiin YYA-sopimuksen edellyttämiä neuvotteluja aloitettavaksi välittömästi.

Reaganin aika toi kansainväliseen talouspolitiikkaan monetarismin, joka korosti keskuspankkia roolia inflaation vaalijana. Euroopassa Reagania seurasi Thatcher, joka julisti, että yhteiskuntaa ei ole, on vain yksilöitä. Uusliberalismiksi nimetty ideologia korosti vapaaata kilpailua ja markkinoiden merkitystä lähes kaikkialla. Julkinen sektori oli purettava siellä, missä se oli järkevää ja avattava toiminta vapaalle kilpailulle. Tavoitteena ja oli taloudellisuus ja tuottavuus. Suomessa Sitra toi suuren keskustelun tilaaja-tuottaja-mallista, jolla pyrittiin jäsentämään, miten perinteisesti julkisen sektorin toimina voitaisiin markkinoistaa. 

Neljäs aalto

Neljäs velka-aalto Suomessa oli 1990-luvun lama. Asia on käsitelty laajasti muuallakin, mutta laman seuraukset olivat karmean. Suomalainen pankkijärjestelmä ja koko rahoitusajattelu muuttui. Yksi laman syy oli vahvan markan politiikka, mutta muitakin syitä oli. Pelastuksen toi Nokia, joka hyvin nopeasti nosti Suomen lamasta.

Seuraava iso muutos oli Suomen siirtyminen euroon 1998 ja liittyminen EU:n jäseneksi 1995. Suomen valuutta korvautui eurolla ja esimerkiksi devalvointi jäi pois Suomen pankin keinovalikoimasta. 

Viides aalto

Viides aalto oli 2008 finanssikriisi. Ehkä kaikkein suurin vaikutus kuitenkin on ollut vuoden 2008 finanssikriisi, jonka seuraukset tulivat Suomeen viiveellä. Ensin asia jäi jotenkin pimentoon ainakin suurelta julkisuudelta. Kriisi oli USn kriisi, ei Suomen. Kriisin seuraus oli euro-kriisi, jolloin euron kaatuminen oli lähellä, hyvin lähellä. Sen seuraukset taas näkyivät eri eurooppalaisten kansantalouksien tilassa ja kriiseissä ennen kriisiä Suomen oli laskenut 2002 liikkeelle 6,5 miljardin joukkovelkakirjan, kun Suomi katsottiin parhaaksi valtiolliseksi lainanottajasta Euroopassa.

USA

2008 kriisin syitä on puitu laajasti ja yksi selitys on ollut subprime- lainojen aggressiivinen markkinointi. Monimutkainen lainajärjestely mahdollistui, kun pankkien ja rahalaitoksen säätely oli löysää. Kaiken takana oli Usan kevyt rahapolitiikka, uudet rahoitusinstrumentit ja täysin uudet markkinatoimijat. 

Asuntolainamarkkinat kasvoivat Yhdysvalloissa nopeasti 90- luvun puolivälissä, kun lainoja alettiin myöntää ilman kunnon vakuuksia ja lainanottajan maksukyvyn arviointia. 

Rahoituslaitosten ulkopuoliset erityisrahoitusyhtiöt muunsivat asuntolainat arvopapereiksi, joiden vakuus oli asuntovelkaa. Ajatus oli, että asuntolainojen korot ja lyhennykset mahdollistavat liiketoiminnan.

Tästä taas seurasi, että RMBS-arvopaperit levisivät nopeasti laajalle ja niiden takana olevia kassavirtoja ja niiden rakennetta ei pystynyt usein hahmottamaan. Kuten aikoinaan 30- luvun kriisissä markkinoiden usko RMBS-arvopapereihin romahti ja siitä taas seurasi paniikki ja luottamuksen katoaminen.

Yksi sangen vapaa toimija kansainvälisillä rahoitusalustoilla ovat investointipankit. Investointipankki on rahoituslaitos, joka tarjoaa rahoituksen hankintaan, sijoituksiin ja yritysjärjestelyihin liittyviä palveluja.

Se ei yleensä ota vastaan talletuksia kuten tavallinen pankki, vaan toimii pääasiassa yritysten, instituutioiden ja varakkaiden asiakkaiden kanssa. Pankki auttaa yrityksiä ja valtioita hankkimaan rahaa markkinoilta ja auttaa yrityksiä listautumisantien pörssiin, järjestää joukkovelkakirjalainoja ja hankki rahoitusta suoraan sijoittajilta.

 Se käy kauppaa osakkeilla, joukkovelkakirjoilla, johdannaisilla ja valuutoilla joko asiakkaan lukuun tai omaa salkkuaan varten. Investointipankit ovat tärkeitä, koska ne yhdistävät sijoittajat ja rahoitusta tarvitsevat yritykset, tekevät markkinoista joustavia ja helpottavat kaupankäyntiä. Monasti ne auttavat hallitsemaan rahoitusriskejä tehokkaasti

Toisaalta ne voivat myös lisätä ns. systeemistä riskiä, jos ne käyttävät toimintaansa mahdollistamiseksi liikaa velkavipua tai suosivat riskialtista kaupankäyntiä, näin juuri kävi 2008 kriisissä.

Eurooppa

Euroopassa euro-maat ajautuivat kriisiin, etenkinKreikka, joka oli alhaisten korkojen aikana alakanttiin lainoittaa julkista sektoria holtittomasti. Kun kreikan valtion obligaatioihin korko oli 30 %,  oli selvää, että näin ei voi jatkua. Euromaat ja IMF perustivat Eurooppaan rahoitusvakausvälineen ERVV sekä loivat Euroopan vakausmekanismin EVM, joilla tuettiin vaikeuksiin joutuneita maita.

Heinäkuuussa 2012 EKP:n pääjohtajan Draghin puhe, josta tuli kuuluisa, koska se pelasti euron. Draghi ilmoitti, että EKP tekee kaikkensa euron puolesta- maksoi, mitä maksoi. EKP alkoikin ostaarahoitusmarkkinoilta valtionobligaatioita ja korkean luokituksen yrityslainoja. Tämä rauhoitti markkinat. EURO-säännöt kielsivät lainoittamista jäsenvaltioista, mutta lainojen ostoa jälkimarkkinointijohtaja ei ollut kielletty.

EKP:n toiminta mahdollisti nyt valtioille erinomaisen valtionlainojen korkoympäristö, jolloin lainaa saio jopa negatiivisella korolla. Tämä elvytysvaihe jatkui vielä 2020 koronaepidemian vuoksi, mutta sen jälkeen EKP:n ohjauskorko nousi kesäkuussa 2024. 

Kun Jyrki Kataisen hallitus tukki vastaan, Suomen taloustilanne oli heikko eikä kasvua ollut. Se taas tarkoitti, että kansainväliset luottoluokittajat alkoivat tarkistaa arvioitaan. 2014 luottoluokitus laski AAA- luokasta AA+- luokkaan.

Kun EKP oli tukeutunut määrällisten elvytykseen, mikä tarkoitti, että se osti arvopapereita ja keskittyi pitkäaikaisiin rahoitusoperaatioihin. Vuonna 2015 EKP alkoi ostaa julkisen sektorin velkapapereita, mikä oli nyt uusi keskuspankit työkalu.

Tällä oli erittäin suuri vaikutus valtioiden obligaatioiden korkoihin. Toinen EKP:n liike kohdistui pandemiaan 2020, jolloin se yritti hillitä koronan vaikutuksia jäsenvaltioihin. Osto-ohjelma ajettiin alas vuosina 2022-4.

Kuudes aalto

Kuudes aalto oli koronakriisi, mikä tarkoitti talouskasvun tyrehtymisestä ja työttömyyden lisääntymistä. Koronakriisi hoidettiin etenkin Suomessa kunnialla, vaikka nykyhallituksessa usein löytää syyn omiin vaikeuksiin Marinin hallituksesta.

6. Maailma nyt- velkaa, velkaa ja velkaa

Nyt elämämme yhä 2008 kriisin ja koronakriisin varjossa, mutta uutta on Ukrainan sota ja puolustuslaitoksen rahoittaminen isolla rahalla kuten myös laajemmin uusi geopoliittinen tilanne. Suomi pienenä taloutena joutuu seuraamaan isompia ja monet päätökset tehdään Suomen pään yli.

Harmittavan yksipuolinen keskustelu valtionvelasta unohtaa liian usein toisen tärkeän kansantalouden mittarin vaihtotaseen. Vaihtotase jaetaan kolmeen koriin: kauppataseeseen- tavaroiden vienti versus tuonti; palvelutaseseen- palvelujen vienti miinus tuonti; ensitulojen tase- korko- osinko ja palkkavirrat ulkomailta ja ulkomaille.  Kauppatase kertoo Suomen taloustilanteesta paljon

Suuri muutos tapahtui Suomessa vuonna 2011, jolloin kauppatase kääntyi alijäämäiseksi, mikä oli poikkeuksellista pitkään ylijäämäiseksi olleelle Suomelle. Syitä olivat vientihintojen heikentyminen  ja vientimäärien väheneminen. Samaan aikaan tuontihinnat nousivat, etenkin energian osalta. Vuonna 2013 kauppataseen alijäämä oli 2,2 miljardia euroa. Toisin sanoen keskittyminen viennin määrään ei ratkaise asiaa, tuontihinnat ja niiden jalostusastetta sekä kilpailukyky vaikuttavat.

Vuonna 2022 alijäämä oli 9,4 miljardia euroa ja ennusteiden mukaan se pysyy pitkään alijäämäisenä. Perinteisesti vaihtotaseeseen vaikuttavat kilpailukyky eli se, että hinnat ja tuotteiden laatu eivät pysy kilpailussa mukana. Toiseksi tuontihinnat eli raaka-aineiden, energian ja valuuttakurssien muutokset vaikuttavat asiaan. Tällä hetkellä Trumpin typerä tullipolitiikka sekoittaa suurimman osan niistä reunaehdoista, joiden oletetaan olevan kasvun moottoreita.

Kansainvälisen kaupan rakenne on paraikaa liikkeessä ja koko maailman geopoliittinen järjestys myös. Kaiken takana on olemassa suuria talouteen sisäänrakennettua riskejä, jotka lauetessaan vievät Suomen vain syvemmälle alhoon. Ukrainan sota ja sen vaatimat investoinnit koko Euroopan tasolla eivät voi olla vaikuttamatta jatkossa.

Se, että valtionvelka on noussut kaiken edelle on kuitenkin erikoista. Osa velan kasvusta johtuu tilastokäytäntöjen muutoksesta, työssäkäyvien määrän vähenemisestä, ikäihmisten palvelutarpeiden kasvusta. 

Valtionvelka on mahdollista selättää ja kuten kirjoittajat mainitsevat tällaisia keinoja on viisi. Lisätään talouskasvua. Sopeutetaan julkista taloutta. Ei makseta velkoja tai järjestellään ne uudellen. Rakennetaan yllätysinflaatio. Ajetaan rahoitusmarkkinat alas.

On kiinnostavaa, että julkisessa keskustelussa vain kaksi ensimmäistä on saanut sijaa. Kirjoittajat pohtivat, miksi on näin.

Yksi keino, joka on ehkä kaikkein ratkaisevin on verotus. Suomella on kaksisataa vuotta ollut käytössä veronkanto-oikeus ja kirja päättyy tämän korostamiseen. Monet taloustieteilijät ovat tuoneet esille, että jos Suomi palaisi korkeampaan veroasrteeseen, velkaa ei olis. Nyt hallitus sen sijaan tekee päätöksiä, jossa keskiössä ovat verohelpotukset ja etenkin hyvätuloiset ovat saaneet hallitukselta paljon. Sekö on keino saada Suomi nousuun. Epäilen vahvasti.