Olemme olleet sellaiset viisi viikkoa poikkeustilassa eli entiset normit eivät enää päde. Emme voi liikkua, emme voi työskennellä, emme voi asioida kaupoissa, emme voi harrastaa kulttuuria joukkotapahtumissa -emme voi juurikaan muuta kuin istua kotona,käydä häthätää kaupassa, liikkua ja tehdä etätöitä. Pääasiassa siis olemme neljän seinän sisällä. Yksi tällaisen elämänmenon seuraus on turhaantuminen ja kyllästyminen.
Voimme purkaa turhaumat läheisiintai nykyaikana sosiaaliseen mediaan. Voimme päästellä paineita, heittää pilkkakirveitä ja ivaa sinne ja tänne. Se ei tietenkään ole ainoa syy, joka antaa meille aiheen kritiikkiin. Sosiaalisessa mediassa pääosassa onaina mielipide tai tunnelma- se on yksilön viestintää muille. Ei huutoa korvessa, mutta aika lähellä sitä. Kaikki tämä on ollut pitkään tiedossa ja nyt jäinkin miettimään, miksi joillakin on pakottava tarve haukkua ja ivata valittua poikkeuslaki-linjan toimenpiteitä.
Se tai tuo on väärin tehty. On siis suuri joukko poikkeuslakiin perehtyneitä kansalaisia, joilla on pakottava tarve nostaa tikkuun asia toisensa jälkeen- on lentokenttä, on maskikauppa, on tämä tai tuo. Kun elämme demokratiassa sellainen tulee sallia, mutta ketä tämä palvelee. Sataako tämä jonkun laariin kuten vanhassa poliittisessa retoriikassa sanottiin. Minusta sataa.
Kritiikki, joka kohdistuu hallituksen toimiin poikkeusoloissa, on pitkälle huutelua katsomosta. Se ei auta asiassa, joka on monimutkainen ja uusi. Jos nykyisen hallituksen toimia verrataan edelliseen, ero on kuin yöllä ja päivällä. Nyt asiat tarkistetaan ja teot perustellaan tieteellä tai terveellä järjellä. Kun ajatellaan nykyistä oppositiota ja siellä olevia puolueita, he ovat olleet suhteellisen hiljaa.
Poikkeustilanteessa perinteinen demokratiakaan ei voi toimia kuten normaalisti. Yllättävän vähän tulee kuitenkin oppositiolta kritiikkiä. Eniten kritiikkiä tuleekin sosiaalisesta mediasta. Tässä kritiikissä kohteena on siis toimeenpano ja sen virheet. Lainkäyttöä ei juurikaan kritisoida. Sen yksi syy on se, että oppositiopuoleissa on sellaisia, joiden mielestä toimet ovat olleet liiankin löysiä. Se, että oppositio on nyt hiljaa, tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että kohta se ei ole hiljaa. Odotetaan isompaa virhettä tai harhalyöntiä. Sosiaalisessa mediassa ei odoteta vaan annetaan mennä.
Tilanne on poliittisesti poikkeuksellinen ja muistuttaa sotatilaa. Nyt tehdään, mitä pitää tehdä ja pulinat pois kuten kersantti Rokka asian ilmaisi. Tilanteen suurin häviäjä on köyhä ihminen ja seuraava iso häviäjä on talous, jossa konkurssit ja työttömyys ovat tosiasia ja uhka. Keskeinen valtavirtaekonomistien hellimä kansantaloudellinen kysymys valtionvelka on nyt räjähtänyt käsiin. Yhtäkkiä se ei olekaan ongelma vai onko sittenkin. Parasta asiassa on, että kriisi tuo esiin nykymuotoisen talouden ytimen näkyviin. Keisarilla ei ole vaatteita eikä niidenkään alla ole mitään.
Tämä keskustelu ei ole vielä alkanut ja odottelen sitä suurella kiinnostuksella. Nykymuotoinen korona-kritiikki kohdentuu nyt toisaalle. En halua tässä esittää, että some- kriitikoiden pitäisi olla hiljaa. Pohdin vain, mitkä ovat ihmisten pontimet ja motiivit. Kyseessä on asia, josta voi olla mielipide ja pitääkin olla. Mutta peliä ei voiteta katsomosta . Se voitetaan pelaamalla ja olemalla parempi kuin vastustaja. Niin on aina ollut ja tulee olemaan jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti