keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Urheilun ja liikunnan suomalainen palapeli

 Juuri nyt ollaan valitsemassa uutta Olympiakomitean johtajaa ja koko valintaprosessi on hieman kiero ja outo. Olympiakomitean johtaja linjaa paljon suomalaista kilpaurheilua ja on mukana päättämässä kansainvälisen olympialiikkeen suunnasta. Se, että nyt kisassa on mukana ainoastaan Kokoomusta edustavia ehdokkaita, on kiinnostavaa. Joukkuelajeissa jääkiekko dominoi ja iso osa lahjakkuuksista ohjataan sen pariin.  Tavallaan laji on osoitus siitä, miten lajin brändi rakennetaan ja toimintaa johdetaan. Kokoomus on sielläkin Kummolan hahmossa isossa roolissa yhä edelleen. Yksilölajeissa suomalainen kilpaurheilu on ollut kriisissä pitkään ja hiihdossa päästään lähelle maailman huippua, mutta vain lähelle. 

Suomalainen jalkapallo on valitettasti yhä edelleen isossa kuvassa potkupalloa. Se, mikä onnistui Islannissa, ei näytä onnistuvan Suomessa. Autourheilussa Suomi on aina menestynyt ja moottoripyöräilijät myös. Suunnistuksessa ollaan korkealla, uinnissa aika kaukana kärjestä. Eli yksittäiset lajit nousevat kokonaiskuvaa korkeammalle- puut estävät usein näkemästä metsän.

Kilpaurheilu on pitkään ollut liiketoimintaa, mikä näkyy välineissä ja muissa urheiluun välillisesti liittyvissä tapahtumissa ja tekemisessä. Jalkapallo hienona lajina on aina ollut hyvin korruptoitunut ja maailman paras liiga Valioliiga on ollut pitkään ison rahan pelinappula. 

Suomaöainen liikunta on aina ollut järjestö- ja yhdistypohjaista- sen voima on vapaaehtoisissa, lapsia harjoituksisiin kuljettavissa vanhemmissa. Maksut ovat esimerkiksi jääkiekossa niin suuria, että perheet karsiutuvat nopeasti. 

Suomalainen valmennusjärjestelmä on ollut hyvin pitkään virityksen alla. Osin se toimii ja osin ei. Lajista  riippuen aika iso osa lahjakkuuksista lopettaa, mikä kilpaurheilun kannalta on tappio. Kansanterveyden kannalta se on taas voitto- monet jatkavat liikunnan parissa koko ikänsä. Usein kliseeksi muuttunut heitto-onpahan pois kaduilta, ei pitemmälle oikein riitä.

Nyt siis valitaan johtajaa suomalaisen kilpaurheilun suunnan täsmentämiseksi ja muuttamiseksi. Se, että kaikki edustavat Kokoomusta selittyy kilpaurheilun vahvalla yrityskytköksillä. Kuten niin usein, motiivi edistää urheilua ja urheilua ei ole pyyteetön- jotakin odotetaan vastapalvelukseksi. Yritysten roolista on tietysti paljon hyvääkin kuten välineiden kehitys. Tämä koskee mittaamista, välineitä ja tuotekehitystä. Niiden ympärillä liikkuu iso raha. Ruumiista on tullut kulttuurimme keskeinen foorumi- ihminen on yhä enemmän ruumista ja kilpailua ja kaikkea tulee mitata. Tämä foucaultilainen ruumis näkyy kaikkialla oli kyse lihavuudesta tai kaiken mittaamisesta. 

Uusi johtaja, oli se kuka tahansa, asettuu tähän kehykseen ja onkin kiinnostavaa seurata, millaisen narratiivin uusi johtaja saa aikaan ja ennen kaikkea on kysyttävä, muuttuuko mikään. Epäilen, että yrityselämä ottaa aiempaa vahvemman roolin ja yhä useampi muu asia jää syrjään. Leipää ja sirkushuveja saamme varmasti, mutta saammeko muuta. En tiedä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti