Syyskuussa 2020 kuolleen radikaalin antropologin David Graeberin Debt (Velka) (2011) on kiinnostava ja paljon ajatuksia herättävä merkkiteos. Teos jäljittää velka- käsitteen 5000 vuotista historiaa ja pohtii rahan ja talouden ilmiöitä. Perinteinen Adam Smithin luoma ja konstruoima utopia markkinoista vaihtona ja rahasta vaihdon välineenä osoitetaan moneen kertaan vääräksi. Mikään antropologinen tieto tai tutkimus ei puhu sen puolesta. Taloustiede perustuu siis kuviteltuun historiaan eikä markkinoita voi pitää realistisena. Se on luotu käsite, jonka ontologia toimii talouden käytännöissä nykypäivänä. Markkinat siis ovat olemassa, mutta ne on keksitty.
Jos asiaa katsotaan historian valossa, kauppa, markkinat ja raha ovat ihan muuta kuin taloustiede väittää. Kuten kirjan otsikko vihjaa pääosassa on velan historia, jota Graeber jäljittää ja purkaa mammuttiopuksessaan. Ydinhavainto on, että historiassa ja muinaisssa kulttuureissa raha liitettiin velkaan ja Graeber kysyykin, mikä velka oikeastaan on. Miten se eroaa muista velvollisuuksista. Sosiologiassa on paljon tutkittu lahjaa ja lahjan antaminen ja saamisen muotoja, mutta tähän kysymykseen vastauksen saaminen on vaikeaa.
Graeber piirtää ison kuvan velan historiasta, jossa velka- ja luottojärjestekmät olivat käytössä vaikka käteistä rahaa ei ollut. Velka ei ole neutraali sosiaalinen instituutio- se on perimmiltään vallankäytön instituutio. Velka rakentaa tuon sosiaalisen suhteen ja vallan rakenteen ja siteen kahden toimijan välille. Velka on ytimeltään moraalinen kysymys; se on velvoite, jota voidaan seurata ja mitata. Lahjan antaminen ei ole velvoite, mutta se voi luoda vastalahjan velvoitteen, jolloin syntyy tavallaan velkasuhde.
Graeber käy läpi historiaa alkaen Mesopotamiasta, Egyptistä, antiikista ja siirtyy keskiaikaan, kapitalismin aikaan ja nykyaikaan, joka hänen mukaansa alkoi vuonna 1971, kun valuuttakurssit irrotettiin kultakannasta presidentti Nixonin aikana. Velan käsite liittyy Graeberin analyysissa vahvasti orjuuteen ja sukupuoleen. Kiinnostavaa on hänen havaintonsa tietyistä sykleistä velan historiassa - ensin velka ilman käteistä, sitten käteinen ja velkakytköksen höltyminen, sitten rahan sitominen taas kultaan ja hopeaan ja sitten abstraktin rahan tulo, kultakanta ja irtiotto kultakannasta.
Graeber kuvaa erityisesti kirjan lopussa kapitalismia ja sen yhteyttä sotaan ja puolustukseen. Se, että kapitalismin siirtyminen virtuaalirahaan ei ole tuonutkaan militarismin ja sodan kytklöksen katkeamista vaan kytkös on jopa vahvistunut. Globalisaatio on tuonut uusliberaalin byrokratiakoneen, jonka keskeinen tehtävä on Graeberin mukaan sulkea pois kaikki vaihetoehtoiset tulevaisuudet. Nyt kun elämme keskellä pandemiaa ja ilmastohaastetta, tämä tulkinta on synkkä. Yhtäältä näyttää, että tuo b yrokratiakone on alkanut yskiä ja ajatus markkinaehtoisesta hallinnosta on ajautunut kriisiin. Koronan aikana korostuukin hallinnon kyky toimia tehokkaasti ja myös taloudellisesti. Terveys on ajanut talouden edelle.
Kiinnostavaa Graeberin analyysissa on, että meidän on ymmärrettävä talouden keskeiseksi ytimeksi velka. Velkasuhde synnyttää rahan ja velvoitteen- saa aikaan toimintaa. Kapitalismi on ytimeltään velkaan kytkeytyvä ja kuten 2008 kriisissä nähtiin, nyt nilkuttava ja pätkivä kone. Taloustieteissä kone ja sillä laskeminen on ollut pitkään keskeinen iso rakennusprojekti, jonka lähtökohta on rationaalinen toimija. Ihminen ei kuitenkaan ole useinkaan toimissaan rationaalinen- ei taloudessa eikä muutenkaan.
Nykyinen elämänmuotomme perustuu yhä enemmän kulutukseen eli luotolla elämiseen. Elämme palkkamme usein etukäteen. Tämä näyttäytyi erityisen hyvin mainitussa 2008 finanssikriisissä ja se näkyy siinä, että yksittäiset kuluttajaluotot ovat Usa:ssa huipussaan. Kiinnostava on Graeberin huomio valtionvelan ja puolustusmenojen tiiviistä yhteydestä. Tällä hetkellä, jolloin valtioiden velkataakka kasvaa, tulee yhä selkeämmin esiin talouden ja rahan erityispiirre. Jos kapitalismin lähtökohtainen idea on kasvu, se ei voi jatkua pitkään. Valtavirtataloustieteilijät olettavat, että kasvu on hyvinvoinnin a ja o. Liian harvoin puhutaan kasvun ja tuottavuuden lisäksi epätasa-arvosta, jolla kasvu syntyy ja jolla sen tuoksia jaetaan.
Kokonaisuuten Graeberinb kirja on hyvä katsaus talouteen ja velkaan antropologiselta näkökulmalta. Monet teemat jäävät kuitenkin puoliväliin ja osa argumentaatiosta ei oikein avaudu. Koska kirjoittaja on antropologi ja haluaa seurata yksittäisiä esimerkkejä, joudutaan usein hieman harhaan. Perusviesti on kuitenkin selvä ja ehdottoman suositeltava teos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti