Nolla linjaa

Tänään käydään kiinnostavaa keskustelua työmarkkinasopimusten tulevaisuudesta. Työnantajapuoli on kiristänyt asenteitaan. Kyse ei ole yksinomaan kolmesta koulutuspäivästä vaan jostakin suuremmasta. Tähän politiikkaan on aina yhdistynyt retoriikka, jonka ydin on laskusuhdanne ja synkät tulevaisuuden näkymät. En oikein jaksa uskoa tähän perusteluun, koska se on aina ollut perustelu. Kiinnostavaksi kaikki tämä muuttuu, jos katsoo, miten suomalainen vahvasti konseksukseen pohjaava kolmikanta on päässyt yksimielisyyteen. Sekä työnantajapuoli että työntekijäpuoli ovat selkeästi pelanneet valtapeliä. Kiinostavaa olisi historiallinen jatkumo siitä, millaisin argumentein ja esityksin neuvottelut on käyty. Jos kaikki olisi mennyt niin kuin työnantajapuoli on esittänyt, mitähän meillä olisi. Jos katsoo toista puolta, näkymä on yhtä kiinnostava.